Syksyn sävyinen väripaletti

Pihlajanmarjat ovat syksyn merkki. Aamulla, kun kävin metsästä oksia hakemassa huomasinkin, että pihlajanmarjoissakin on eri sävyjä. Hassua, että ihan vierekkäisissä puissa on punaista ja aika haalean oranssia. Eri lajiketta vai mistä moinen syy. Halusin kerätä syksyisen väripaletin kotiin koristeeksi.

Kokosin myös kuvan värit maalisävyinä inspiraatioksi mukaan. Luonnon omat, kirkkaammat sävyt toimivat myös sisällä sopivassa määrin tehosteena sisustuksessa.

Ruuvasin tauluhyllyn ikkunaseinälle, johon laitoin myös pihlajanoksia somisteeksi. Kovin kauan aikaa ne ei taida kauniina pysyä ilman vettä, mutta olkoot siinä noin nyt toistaiseksi. 

Tässä taustalla seinän valkoinen väri on kaunis Kalla. Sopii mielestäni monen erilaisen värimaailman kanssa ja antaa pehmeän valkoisen sävyn.

En erityisemmin vuoden aikana syksystä välitä, mutta on siinä jotain positiivista kumminkin. Värit.

Oletko katsonut pehmeää beigeä seinällä tekstin? Klikkaa tästä

Sisustusideoita: Kaverilla kylässä

 

 

Nappasin kuvia kivoista sisustusideoista, kun olin kaverilla kylässä. Tämä koti on rakentunut pikkuhiljaa, pieniä yksityiskohtia hiomalla. 

 

Tunto kivi-pinnoite ja tuunattu Ikea lamppu

Viherkasveilla on tuotu väriä valkoisen rinnalle

Eteisessä lämpimät sävyt ovat tasapainossa

Liukuovi toimii näyttävänä elementtinä, eikä vie tilaa

Makuuhuoneessa on aivan ihana tunnelma

Tykkään paljon tämän kodin tyylistä. Täältä löytyy erilaisia elementtejä, hieman modernia mutta silti lämmintä, kutsuvaa tunnelmaa. Tässä kodissa ei liikaa neliöitä ole, eikä se ole liian täynnä tavaraa mutta juuri sen verran, että on kodikasta. Innolla odotan miltä tämän talon piha näyttää piharemontin myötä, uskon että sieltäkään ei kekseliäisyyttä puutu valmistuttuaan.

Aina herkulliset paistetut muikut

Kalaa on pitkään tehnyt mieli ja bongasinkin lehdestä, että tuoreet muikut Saimaasta ovat 4,99 €/kilo, niin niitähän oli sitten saatava. Kurvasin keskustan kauppaan tiskiltä hakemaan ja samalla siinä piti todeta , että perkaushommiin joutuu tällä kertaa.

En juurikaan ole muikkua tai muutakaan kalaa perannut, mutta tämä oli varsin helppoa eikä mielestäni mitenkään sotkusta puuhaa . Kaadoin muikut lavuaariin ja poistin yksitellen päät irti. Päästä vaan napakka ote vetäen, että sisukset tulisi samalla ulos. Kun kaikki on perattu niin pieni huuhtelu päälle, jonka jälkeen nostin muikut sanomalehden päälle valumaan. 

Seuraavaksi ruisjauhoja pari desiä ja suolaa teelusikallinen sekaisin lautaselle, jossa muikut pyöräytetään. Sitten vaan pannu kuumaksi ja voita paistamiseen. Paistoin muikut voissa molemmin puolin niin että pinta ruskistui. 

Jälleen kerran, niin yksinkertaista ja hyvää! Tuore kala on superhyvää! Erityishuomiona vielä se, että kalan haju käsissä perkaamisen jälkeen oli minimaalinen. Eli voi oikeasti sanoa tuoreen kalan tuoksu jäi käsiin ja maku suuhun.

Elämysmatkalla

Odottamaton elämysmatka hetkessä. Jos oppii poimimaan itsellensä tärkeät hetket, huomaa imevänsä hyvää energiaa itseensä. Se kääntää suupielet hymyyn. Jokaisella on omat syynsä hymyyn. 

 

En tiennytkään lähteväni elämysmatkalle, kun hyppäsin auton rattiin kohteena pääkaupunkiseutu.
Ajomatkalla, jossain Kouvola-Lahti välillä, tajusin että voisin ajaa vaikka pohjoiseen asti, tuntui vaan hyvältä olla auton ratissa ja ajaa. Ei ollut tiukkaa aikataulua ja muutama viikko alla kotona teki sen, että pääsi nauttimaan siitä vapauden tunteesta jonka autolla ajaessa useasti koen. Junassa tai lentokoneessa en saa samanlaisia viboja, en mitenkään, vaikka nekin vievät muualle. Vaihtuvan ympäristön takia nautin liikkuvasta keikkatyöstä, jota olen viime aikoina tehnyt.

Seuraavaksi koin ahaa elämyksiä ja inspiraation pirskahtelua Minustako bloggaaja-tilaisuudessa. Eri ikäisiä henkilöitä, eri taustoja. Ihan parin hassun ihmisen kanssa tuli keskusteltua niistä parista kymmenestä, mutta nekin olivat antoisia keskusteluja. Kuulla mitä toiset tekevät blogillaan, vähän samaa mutta ei kuitenkaan. Keskustelut on yksi syy hymyyn. Sieltä sain tietysti ajatuksia ja ideoita tähän touhuun. Voiko vielä vähän innostua lisää?

Huikeimman ahaa-elämyksen koin, kun kävimme kaverini kanssa Espoossa kirpputorilla ja kaupassa. Eikö olekin huikeeta? Ei, en ostanut mitään, en kirpputorilta enkä ruokakaupasta. Vaan juttu oli se mitä koin siellä.

Kerron hieman tarkemmin kokemuksestani. Pyörimme Espoolaisella kirpputorilla, enkä etsinyt mitään. Kävelin ja katselin vaatekasoja. Siellä oli aika paljon ihmisiä enkä osannut bongailla oikein mitään erityisesti. Kierroksen lopulla huomasin haukottelevani. Tuli ihmeellinen väsymys jostain, sellainen aivot jäässä olo. Alakerrassa oli kahvila, josta hain kahvin ensihätään. Kaverini ehdotti, että käydään samalla samassa rakennuksessa olevassa supermarketissa.

Siinä kassoja ohittaessa katselin että onpas iso kauppa, ei meillä päin ole näin suuria supermarketteja. Kun pääsimme sisään, ja katsoin myymälään, niin olin heti myyty. Myyty sille värikkyydelle ja houkuttelevuudelle, niistä kaikista hedelmistä ja vihanneksista jotka olivat houkuttelevasti esillä. Kaupan perällä oli palvelutiski, enkä tiedä kuinka pitkä palvelutiski oli mutta se oli todella pitkä. Saatavilla kaikkea mahdollista mitä palvelutiskistä voi löytyä ja kuinka kauniisti kaikki oli esillä! Ihastelin sitä aivan tohkeissani ja olisin voinut ostaa aivan kaiken. Valehtelematta.

Kassoja kohti mentäessä sanoinkin kaverille, että se väsymys ja kooma, jota tunsin kirpputorin jälkeen oli poissa. Käsittämätön tuo ympäristön vaikutus, kuinka puhkuin energiaa sen vuoksi. Visuaalinen silmäni kiittää ja mieleni, joka sai virikkeitä. Oli hämmentävää tajuta se olotilan muutos, joka tuli ihan hetkessä ilman mitään konkreettista asiaa.

Se mitä haluan sanoa tämän kokemuksen kautta, niin pyri siihen että teet asioita joista saat energiaa ja vältä niitä asioita, mikä sitä syö. Simppeliä, eikö? Mikä sinua hymyilyttää?

Halpa suolainen piirakka eli kyykkypiirakka

 

 

 

Kaikkihan tietää kyykkyviinin, sen halvan sieltä alahyllyltä? Tätä samaa ajatusta käytin tämän piirakan nimeämisessä, koska raaka-aineena on valkoiset pavut tomaattikastikkeessa. Purkki, toki merkistä riippuen, ei paljoa maksa! Kyykkypiirakka, olkaa hyvät!

 

Pavut aiheuttaa monissa inhoreaktiota, mutta lupaan että tällä ohjeella saat erinomaisen suolaisen piirakan vaikkapa kahvipöytään tai illan istujaisiin EDULLISESTI! Itse tykkään maustaa reilusti ja  riippuen käytetyistä yrteistä, esimerkiksi oregano tai basilika, saadaan pizzamaista makua. Pizzamaisuus houkuttaa myös pienempiäkin syöjiä maistamaan piirakkaa.

Kyykkypiirakka

Pohja:

150 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

1 rkl vettä

Täyte:

1 sipuli 

2 valkosipulinkynttä

1 purkki papuja tomaattikastikkeessa

1 rkl tomaattipyreetä

1-2 rkl worchester kastiketta

1-2 tl paprikajauhetta

0,5-1 tl chilijauhetta

1-2 tl oreganoa (kuivattu)

suolaa 

pippuria

2 dl turkkilaista jogurttia

2 kananmunaa

1 dl cheddar juustoraastetta

pinnalle koristeena paprikaviipaleita tai kirsikkatomaatin puolikkaita

Pohjan valmistus:

Voitele vuoka. Nypi pehmennyt voi, vehnäjauho ja kaurahiutaleet sekaisin kulhossa. Lisää vesi. Vaivaa taikina palloksi ja painele jauhotetuin sormin vuokaan. Laita vuoka pakastimeen odottamaan ja uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kunnes uuni on lämmin, esipaista noin 10 minuuttia.

Täytteen valmistus:

Sillä aikaa kun uuni lämpenee pohjan esipaistoa varten,  pilko sipulit ja kuullota paistinpannulla. Kaada pannulle sipulien sekaan pavut kastikkeineen sekä lisää pyree ja mausteet.

Sekoita kulhossa jogurtti ja munat.

Ota esipaistettu pohja uunista ja kaada paputäyte pohjalle. Kaada päälle jogurtti-munaseos ja ripottele pintaan cheddarjuustoraastetta. Lisää koristeet pinnalle. Paista uunin alatasolla noin 20 minuuttia.

Yli-innokas uusi bloggaaja tässä hei!

Niin, hieman otsikon mukaan koen nyt itseni, mutta en anna sen häiritä. Kun vauhtiin pääsee niin miksi rajoittaa sitä. Miksi harkita sanomisiaan tunti tolkulla, että millä tavalla asian kertoo. Juuri nyt kirjoitan täysin tunteella, olen antanut sille luvan. Annan palaa.

Olen jo vuosia sitten sanonut ääneen, että olisi kiva perustaa blogi. Tästä pääsee blogin avaustekstiin. Olen aina keksinyt syitä miksi ei enkä koskaan ole viitsinyt aloittaa. Isoin syy ollut kyllä uskallus. Tämä ajatusten virta on  jatkumoa eiliseen tekstiin, pahoittelut siitä jos toistan itseäni tässä.  Toivon tietenkin, että tekstini eivät käsittelisi samoja asioita liikaa ihan jo lukijaystävällisyyden vuoksi. Tässä onkin iso kysymys, kenelle sitä kirjoittaa?  Nyt täytän sitä tyhjiötä, joka on ja josta saan virtaa. Ajattelen, että tämä lisää flowta myös opiskeluihin syksyllä, niin jaksaa paremmin niitäkin viedä eteenpäin. Käytän nyt tämän ylimääräisen vapaa-ajan tähän.

Sisältö selvästi nyt tulee päivän sekä mielenkiinnon mukaan ja koenkin sen sopivan minulle parhaiten tällä hetkellä. Tarkka suunnitelma tappaisi sen inspiraation ja impulsiivisuuden, joka on osa minua. Paljon on vielä teknistä opiskelua taustalla, mutta se kuuluu tähän juttuun. Haluan kehittyä siinäkin osa-alueella. Hain kouluun vuonna 2015 oppimaan uutta ja niin olenkin paljon uutta oppinut, mutta samalla on tuntunut, että koulussa eletään vielä kivikaudella tietyissä asioissa. Siellä tavat ja sisältö laahaavat perässä, niin tässä on osa syy miksi toteutan itseäni näin. Digidigidigi. 

Huomenna lähden Järvenpäähän Minustako Bloggaaja-julkistamistilaisuuteen, ihan vaan mielenkiinnosta minkälaista porukkaa siellä on ja mitä siellä puhutaan.  Kyseessä on vaan puolentoista tunnin tapahtuma ja itse kurssi toteutetaan verkossa, mikäli sen ostan.  Tämäkin juttu tuli hieman puskista itselleni, mutta superpitkä loma mahdollistaa tämän. 

Tuli juuri mieleen ikivanha Duracell-pupu mainos. Hieman sellainen olo just nyt.

Uskotko itseesi?

Kysyn tätä itseltäni, uskotko itseesi?

Riippuu asiasta. 

Jos ostan kaupasta ruokatarvikkeita, niin uskon siitä saavani hyvää ruokaa aikaiseksi. Olen ruuanlaitossa luova, mutta toki tiedän millä aineilla onnistuu, eikä se ole vain kerma ja voi. Uskallan myös kokeilla uutta. Ok, tämä selvä.

Entä muut jutut, vaikka harrastukset. Kuntosalilla olen treenannut paljon aiemmin, nykyään huomattavasti vähemmän. Joskus, kauan ennen viime aikaista fitness trendiä, hieman haaveilin body fitneksestä mutta en koskaan oikein uskonut, että minusta olisi siihen. Superpaljon treeniä, kovaa ja säännöllistä. Tarkkaa ruokavaliota. Sekä se dieetti, jaksaisinko vain ja ainoastaan yhden päivän takia. En loppujen lopuksi kokenut, että minulla olisi ollut lahjoja enkä myöskään kokenut tarvetta näyttää kenellekään, että minusta on siihen. Monia syitä olla uskomatta itseensä. Tällä hetkellä salitreeni tuntuu tylsältä, enkä voi ajatella, että treenaisin 3- tai 4-jakoisella ohjelmalla kuntosalilla. Tykkään nyt käydä joogassa, kuntonyrkkeilyssä sekä spinningissä jotenkin säännöllisesti. Joskus jollain randomjumpalla. Nämä ovat nyt osoittautuneet parhaimmaksi enkä koe syyllisyyttä, että joku treeni jäisi tekemättä. Uskon siinä itseeni että urheilu tai paremminkin sanottuna kuntoilu on varmasti aina osa elämääni, mikäli terveenä pysyn.

Mistä tulee tilaisuuksia kehittää itseään ja uskoa omaan tekemiseensä? Mitä sitä pelkää, ettei uskalla heittäytyä ja antaa kaikkensa? Voiko siinä hävitä jotain? Tuskin. 

Juttelimme kaverini kanssa viikonloppuna, että kuinka voi olla vaikeaa saada onnistumisen, ilon ja onnen tunnetta. Johtuuko se omasta vaatimustasosta, että pienistä asioista ei osaa hyppiä tasajalkaa.  Niin paljon helpommin sitä vaan ruoskii itseään ja näkee helpommin asioiden negatiivisen puolen eikä sitä positiivisuutta, jolla ruokkisi myös sitä uskoa omaan tekemiseensä ja itseensä. Lisäksi hyväksyminen, että jos joku asia ei ole sinun juttusi enää, niin ei ole mikään pakko toimia tavalla kuin on vuosia toiminut. Uskot silloinkin itseesi, viet itseäsi eteenpäin ja hyväksyt muutoksen.

Tähän viimeiseksi toivoisinkin puhetta siitä, missä sinä uskot itseesi. Pieni oma kehu on nyt paikallaan!

Amerikkalainen juustokakku suomalaisilla marjoilla

Kutsuin perjantai-illaksi muutaman kaverin kylään uutta kotia katsomaan ja silloinhan on aina syy leipoa. Se mitä leipoisin aiheutti hieman pohdintaa ja päädyinkin kokeilemaan ensi kertaa paistettua eli amerikkalaista juustokakkua. Vähän hain sopivaa ohjetta ja hieman poikkesin alkuperäisestä. Alkuperäiseen pääsee tästä. 

Pohjan teossa ei ollut ongelmia, mutta täyte tuntui hieman löysältä ja pelkäsinkin että mitähän tästä tulee! Mutta eipä olisi voinut paremmin onnistua, ei edes painunut keskeltä vaan tuli aika tasaisen täydellinen pinta. Sitä en tajunnut ikuistaa itselleni talteen. Kuva löytyy kakusta ennen uunia, aivan täpötaydeksi tuli vuoka. 

Hieman kokeilumarmorointi epäonnistui tuossa tuotoksessa, sillä hillo jota käytin oli liian painavaa täytteeseen.  Se painui pohjaan, mutta aika pikkuvika. Hyvää palautetta kakku kumminkin sai, joten kannattaa kokeilla. Niin ja marjathan keräsin omin pikkukätösin, täytyy ihan erikseen mainita.

Amerikkalainen juustokakku

Pohja:
100g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
250g maitorahkaa

200g cream fraichea
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl sitruunamehua
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeri
1 dl perunajauhoa
5 kananmunaa

5 rkl kuningatarhilloa

Pohja

Vaahdota voi ja sokeri keskenään. Laita seuraavaksi muna, vehnäjauhot sekä leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi. Voitele 20 cm irtopohjavuoan reunat ja laita pohjalle leivinpaperi. Taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaada osa täytettä vuokaan ja lisää hillosilmät. Vedä kevyesti hillosilmien läpi veitsellä. Kaada loppu täytteestä vuokaan. Paista juustokakkua 175 asteessa noin tunnin ajan uunin alatasolla. Kakku saa jäähtyä rauhassa useamman tunnin, jopa yön yli ennen tarjoilua. Koristele tai jätä koristelematta. Nuo tuoreet marjat ainakin toimivat erinomaisesti.