Kohta Unelmaduunissa?

 

 

Kulunut viikonloppu on mennyt, sanoisinko monipuolisesti. Illallista hyvässä seurassa, siitä toipumista, laiskottelua, pizzaa, leipomista, säilöntäpuuhia, koiranpentuja, lapsia. Hyvä lopetus kesälle!

 

The Kitchen

 

"Olen söpö, ota minut"

Se oli viimeinen viikonloppu ennen kolmannen lukuvuoden aloitusta. Opintovapaa on taputeltu ja opintoraha hakemus on Kelalle vireillä. Ensimmäiset kaksi opiskelu vuotta olen saanut aikuiskoulutustukea, joka oli aika kannustin hakea opiskelemaan. Eli vahva suositus, jos epäröit opiskelijabudjetilla elämistä ja jos sinulla mahdollisuus aikuiskoulutustukeen, niin hae. Toki siihen tuli juuri heikennyksiä kestossa ja määrässä, mutta niin heikkenivät muutkin tuet opiskelijoilta. Tämä tietenkin sai hieman minun vereni kiehumaan, kun etuudet heikkenevät mutta samassa ajassa pitäisi valmistua. Tietysti siitä tulee paine valmistua ajallaan, eikä turhaan roikuta missään koulun kirjoilla ja saisimme uutta työvoimaa nopeammin josta olisi hyötyä yhteiskunnalle. No se siitä, palataan otsikkoon.

Lainasin kirjastosta kirjan Unelmahommissa. Kirja kertoo kahdesta naisesta, jotka ovat työllistäneet itsensä juuri niissä asioissa, joista tykkäävät. Kummallakin kirjoittajalla on myös blogit, itselleni tosin aika tuntemattomat. Klikkaa tästä Lähiömutsin ja tästä Salamatkustajan-blogiin. Kirja ei ole vielä puolessa välissäkään, mutta on jo nyt toiminut hurjana innostuksen lähteenä omaan ajatusmaailmaan ja mahdollisuuksiin, mitä en ole tiedostanutkaan. Kun mietin mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, niin olen tiennyt jo pitkään, että haluan jatkossa päättää enemmän töistäni. En koe, että minulla olisi oltava vaan yksi duuni, mutta toki jos se olisi riittävän monipuolinen niin miksi ei. Työmaailma on muuttunut, se on fakta. Mikään ei ole varmaa tänä päivänä, vaikka kuinka olisi vakituinen työpaikka. Minusta se on omalla tavalla hyvä juttukin, että joutuu tekemään töitä sen eteen, että on töitä jatkossakin. Itse peräänkuulutan innovatiivisempaa yrittämistä kaikkialla, jos haluaa olla kehityksen rattaissa mukana. Rohkeutta ei varmaan voi olla liikaa ja sitä toivon itsellekkin lisää.

Nyt alkaa viimeisin opiskeluvuoteni, käytännössä. Minulla on mahdollisuus valmistua vuoden päästä, hieman ennen aikojaan. Se vaatii työtä, suunnittelua ja päämäärätietoisuutta. Päätöstä hyvissä ajoin opinnäytetyön aiheesta. Päätän, että tämä on vuoteni, jos lukuvuosi lasketaan vuodeksi. Tiedän, että voin vielä opiskella lisää jotain, jos niin haluan. Ei oppiminen tähän lopu. Nyt kohti unelmaduunia, joka horisontissa siintää. Se ei tule ilmaiseksi, ei odottamalla vaan omalla aktiivisuudella. 

Erinomaista tulevaa viikkoa! 

Ps. Alkuviikon tavoitteeni on uudistaa kukkapenkki, on sitä jo tovi suunniteltu. Mikä pikkujuttu sinulla on vielä suunnitteluvaiheessa, olisiko jo aika saattaa se loppuun?

Kokeileva kokki, suolakurkkuja ensimmäistä kertaa