Olenko talviunilla?

Se siitä yli-innokkaasta bloggaajasta elokuussa, josta kirjoitin aiemmin. Nyt päivät ja ajatukset täyttävät muut jutut, kuten opinnäytetyön aloittaminen ja töiden haku. Tuntuu, että ei jaksa "turhia" kirjoitella, kun energiaa menee näihin oikeisiin juttuihin... sillä eihän bloggaaminen mitään oikeaa tekemistä ole!

No, lopetetaan sarkastinen huumori heti alkuunsa. Tosiaan, opinnäytetyö aihe on valittu ja suunnitelmakin palautettu ohjaavalle opettajalle ja opponoijalle. Aiheena on vastuullinen sijoittaminen. Minulle ainakin aihe on mielenkiintoinen ja  vastuullisuus on ajankohtainen asia. Nimenomaan monesta näkökulmasta katsottuna, vastuullisuus on tärkeää ja arvoketjussa työelämässä sen  on oltava korkealla. Nyt kun olen enemmän tutustunut vastuullisuuteen, huomaan kokoajan kiinnittävän huomioni enemmän työnantaja mielikuvaan samalla, kun katselen mahdollisia työpaikkoja joihin hakea. 

Näen olevan työnantajalle sijoitus, miten minä kerron vahvuuksistani työnhaussa että yrityksen kannattaisi minuun sijoittaa ja toisinpäin kuinka mahdollinen tuleva työnantaja viestii ja raportoi asioistaan, jotta minä palan halusta hakea työpaikkaa  ja antaa panostani sekä aikaani rahaa vastaan. 

Kuinka työnantaja myy itsensä minulle vai pitääkö vain työnhakijan olla hyvä myyjä omista taidoistani? Työelämä on  tällä hetkellä monella alalla murroksessa, niin eikö se vaadi kaikilta jatkuvaa oppimista ja kehitystä?

Näitä asioita on pohtiessani, huomaan kuinka oikean ratkaisun olen tehnyt että olen opiskelemaan hakenut. Ammatillinen koulutus taustalla on asettanut tiettyjä haasteita opiskeluissa ja juuri tämä kokoajan kiihtyvän oloinen muutos, kyseenalaistaa se että millä eväillä olen menossa kohti uutta. Onko uusi tietoni jo vanhaa? Haluan olla kehityksessä mukana, en jäljessä!

Moni on kuullut varmaan kuullut sanonnan: Mikään ei muutu,  jos mitään ei muuta. Aika hyvin sanottu, kuka ikinä näin onkaan tokaisemaan mennyt. Joku minussakin muuttunut, olen saanut aivan erilaista perspektiiviä käytännön asioihin koulussa.

Olen myös alkanut viime aikoina harkitsemaan jopa jatko-opintoja jotka eivät vielä toissa talvena käyneet pienessä mielessäkään! Ihan vaan siksi, koska uuden oppiminen on kivaa. Toki tarkoitus on nyt päästävä kunnolla työelämään takaisin, koska kaipaan myös sen rutiineja ja (uusia) haasteita. En ole katunut päivääkään sitä, että lähdin päiväopiskelu puolelle, sillä se oli juuri se hyppy pois töistä jota tarvitsin. 

Tämä teksti lienee sitä kuuluisaa tajunnanvirtaa. Vastaus siis otsikon kysymykseen, en ole talviunilla enkä horroksessa, bloggaamisesta ehkä.  Alan  nyt vaan havahtumaan siihen, että opintoni alkavat olla loppusuoralla ja todellakin uudet kujeet edessä päin! Aurinkokin näyttäytyy tänään, todella pitkästä aikaa!  Erinomaista alkavaa vuotta juuri sinulle!

Ps. Julkaisin viime vuonna näköjään 41 postausta. Tavoitteita ei ollut, joten täytyy olla tyytyväinen. Mielessä on kyllä ollut hieman kirkastaa ajatusta siitä, mistä aihealueista haluaisin kirjoitella ja muutenkin tätä(kin) olisi kiva kehittää mutta kaikki aikanaan :)

Kannattiko matkustaa Kööpenhaminaan jouluksi?

Tavallista, perinteistä joulua pakoon, niin kyllä. Jos olet shoppailun ystävä, niin ei todellakaan. Kaikki kaupat olivat  joulun kiinni, mikä tuntui hieman oudolta. Hassua oli huomata, että ihmisiä oli silti liikenteessä. Suomessa olisi ollut aivan autioita. Taivaalta tuli ajoittain vettä ja oli puuskaisen tuulista.

Hieman oli harmi, että myös moni ravintola oli juuri joulun ajan kiinni, koska Kööpenhamina on ravintoloistaan kuuluisa. Ei päässyt sitä parasta näkemään. Se että kaupat oli kiinni ei oikeastaan haitannut, mutta onhan se vähän hassua astella Euroopan pisintä ostoskatua läpi, että kaikki tosiaan on kiinni. 

Tivoli oli hieno jouluvalaistuksessa. Uskon, että nimenomaan talvella se antaa aikuiselle enemmän, tuskin on yhtä vaikuttava kesäisin. Mene ja tiedä. Joulun kunniaksi siellä oli ilotulitus varttia vaille yhdeksän. Pääsymaksu ilman, että pääsi laitteisiin, oli noin 16 euroa henkilöltä. Ei sekään siis kovin halpaa, mutta mikään ei ole tuolla. Tivolin Foodhallissa oli erilaisia (pika-)ruokapaikkoja, eikä sinne tarvinnut maksaa pääsymaksua. 

Ajankohtaan nähden viihtyisä hotelli oli erityistä plussaa. Hotellillamme korostui se kuuluisa tanskalainen hygge. Oli tunnelmaa aulaa myöten, kerrankin sellainen hotelli jonka yhteisissä tiloissa viihtyy! Rento ja siisti. Viinitunti oli kiva lisä, enpä ole moista kokenut aiemmin. Aamupala oli laadukas ja monipuolinen sekä lähes täysin luomua, henkilökuntakin saa kiitokset. Huone oli kivan erilainen, tanskalaista designia myöten. Suosittelen lämpimästi SP34 hotellia, alle 5 minuutin kävelymatkan päässä kaikesta. 

Joulupäivänä kun pohdimme ohjelmaa perushaahuilun lisäksi, vaihtoehtoina oli eläintarha tai Carlsbergin "tehtaille" vierailu, niin päädyimmekin piipahtamaan Ruotsin puolella Malmössa. Päärautatieasemalla teimme päätöksen vierailusta kaupunkiin, jossa ei ehkä muuten tule koskaan käytyä ja pääsimme matkustamaan Juutinrauman sillan yli junalla. En ollut ennen matkaa tajunnut ollenkaan, että Kööpenhamina ja Malmö sijaitsevat niin lähellä toisiaan. Ala-asteelta muistan kyllä Juutinrauman maantiedon tunneilta, mutta silloin ei vielä siltaa ollut maiden välillä. Näin sitä aina viisastuu reissatessa :) 

Lisäyksenä vielä seikkailuun, että henkkarit kannattaa pitää matkassa. Päästiin kumminkin "kaksi yhden hinnalla" rajan yli, sillä ei tullut mieleenkään, että Ruotsin puolella olisi tarkastuksia. Johtuuko maahanmuuttaja tilanteesta, että satunnaisesti tällaista on vai onko normaalikäytäntö, niin en tiedä. Hämmennystä kyllä aiheutti, pohjoismaiden välinen rajatarkastus. Nimittäin lentokentällä ei kukaan passia kertaakaan vilkaissut, kummassakaan päässä. Pelkällä boardingpassilla mentiin.

Tapaninpäivänä avoinna oli ainakin Tanskalainen Design museo, jossa kävimme samalla kun bongasimme Pienen merenneidon. Museossa oli oma pieni pop-up näyttely Alvar Aallon luomuksista, mikä oli kiva tietenkin suomalaisen näkökulmasta. Lisäksi museon kahvilassa astiasto oli Iittalan Teemaa, sekin kiva juttu! 

Summa summarum, joulu ei välttämättä ole paras mahdollinen ajankohta Köpikselle tai jos ajoittaa loman ajankohdan esimerkiksi joulupäivästä eteenpäin, niin on enemmän mahdollisuuksia. Itse mielelläni menisin tuonne kevät- tai kesäaikaan uudestaan, että näkisi kaikki kivat kahvilat ja ravintolat sekä elämän ylipäätään. Tykkäsin silti, kaupungin koko on kiva ja se on lähellä Suomesta käsin. Hyvää palvelua sai kaikkialla. Erityismaininta italialaisesta ravintolasta viimeisenä iltana, jossa oli italialaisempaa tunnelmaa, palvelua ja ruokaa enemmän kuin Italiassa missään, niin onko se Tanskalaisten ansioita?! Maailman onnellisin kansa monien tutkimusten mukaan. 

Jos mietit kesälle reissua Kreikkaan, niin lue tekstini Thassoksen saaresta tästä! Tai jos mietit, että missä voisi yöpyä Ahvenanmaalle matkustaessa, niin kurkkaa suositus B&B majoituksesta tästä!

3x (kauko)matkahaaveita

Kuva: Pixabay

Mikäs sen mukavampaa kuin haaveilla ulkomaanmatkasta? Kauas ja lämpimään. Syyslukukausi koulusta paketissa, niin voi kyllä maistuisi aurinko ja lämpö! Kööpenhamina on toki etelämpänä, joten näillä mennään nyt tähän hätään. Ei siis passaa valittaa, pääsenhän minä reissuun. 

Ensimmäisenä listalla on Bali, Indonesiassa. Tuo paikka on jo pitkään ollut listalla ja sen sata kertaa ole lentoja katsellut tuonne. Eikä ole kuin ehkä kuukausi sitten kun sinne olisi päässyt edullisesti tammikuussa (alle 500 €) Qatarilla lentäen. Harkitsin vakavasti, mutta odotellaan vielä tulevaisuuteen. Lisäksi tykkään lentokoneista, niin olen myös himoinnut lentää Qatarilla. Onhan se valittu vasta maailman parhaaksi lentoyhtiöksi, uudet ja isot lentokoneet niin vitsi miten siistiä olisi lentää niillä koneilla. En tiedä mikä Balissa kiehtoo, se että siellä on oikeasti aina lämmin kun maa sijaitsee päiväntasaajalla? Taitaa olla myös melko trendikäs mesta tänä päivänä ja edullinen tietysti. Siellä ehdottomasti kokeilisin surffausta ja joogaisin. Tekemistä siis keksisin, se on varma.

Kuva: Pixabay

Toisena on Tansania, tarkemmin siellä Sansibar, Kilimanjaro ja Serengeti. Ensimmäinen syy on, että en ole koskaan käynyt Afrikassa.  Toiseksi haluaisin safarille ja kiivetä vuoren huipulle. Kolmas syy miksi tämä ei ole toteutunut on raha, aika ja uskallus. Ennenkuin täytin kolmekymmentä vuotta, olin ajatellut tuollaista pientä synttärilahjaa itselleni. Kolmekymppisenä vuoren huiputus. Kuulostaa siistiltä. Fakta tosin on, että ei sinne ehkä kannata ihan tosta vaan lähteä ja varusteetkin olisi hyvä olla. Safarille sen sijaan ei tarvitsisi ennestään safarikokemusta, joten uskon että joku kaunis päivä kun tämä haave toteutuu, niin se toteutunee Sansibar ja Serengeti yhdistelmällä.

Kuva: Pixabay

Kolmantena listalla on Havaiji. Tästä olen vähiten hakenut tietoa koskaan, en muista olenko katsellut  ollenkaan lentoja ja/tai hotelleja. Tuonne lentomatka on todella pitkä ja hotellit varmasti kalliita. En tarkemmin tiedä, millä saarella kannattaisi siellä olla vai mitä kannattaisi kierrellä. Tuliperäisyys ja luonto kiehtovat tuossa kohteessa ja se että miten ne nyt oikein elää siellä. Keskellä valtamerta, aika hurjaa. Pakkohan siellä on olla omavarainen kaikessa, kun mantereelle on tuhansia (??) kilometrejä. No, sehän selittää tietenkin sitä että kallista on ja koska se on yksi Yhdysvaltojen osavaltio niin siellähän ei ilmaista ole mikään. Onko siellä alkuperäisasukkailla oma kieli, vai puhutaanko siellä vaan englantia? Nyt kun tarkemmin pohdin tuota paikkaa, niin se herättää kyllä suurta mielenkiintoa.

Pukin konttiin on siis pari toivetta :) No ei sentäs, kohta on uuden vuoden lupauksien aika ja pitääkin miettiä tarkkaan mitä lupaa itselleen. Ja mitä oikeasti toivoo uudelta vuodelta, ainakin kiva uusi työpaikka on listalla ja valmistuminen ylipäätään koulusta. Nuo matkahaaveet on vaan ekstraa elämään.

Mukavaa joulun odotusta juuri sinulle! Nautitaan nyt tästä hetkestä :)

Kuva: Pixabay