tiistai 16. tammikuuta 2018

Olenko talviunilla?


Se siitä yli-innokkaasta bloggaajasta elokuussa, josta kirjoitin aiemmin. Nyt päivät ja ajatukset täyttävät muut jutut, kuten opinnäytetyön aloittaminen ja töiden haku. Tuntuu, että ei jaksa "turhia" kirjoitella, kun energiaa menee näihin oikeisiin juttuihin... sillä eihän bloggaaminen mitään oikeaa tekemistä ole!


No, lopetetaan sarkastinen huumori heti alkuunsa. Tosiaan, opinnäytetyö aihe on valittu ja suunnitelmakin palautettu ohjaavalle opettajalle ja opponoijalle. Aiheena on vastuullinen sijoittaminen. Minulle ainakin aihe on mielenkiintoinen ja  vastuullisuus on ajankohtainen asia. Nimenomaan monesta näkökulmasta katsottuna, vastuullisuus on tärkeää ja arvoketjussa työelämässä sen  on oltava korkealla. Nyt kun olen enemmän tutustunut vastuullisuuteen, huomaan kokoajan kiinnittävän huomioni enemmän työnantaja mielikuvaan samalla, kun katselen mahdollisia työpaikkoja joihin hakea. 

Näen olevan työnantajalle sijoitus, miten minä kerron vahvuuksistani työnhaussa että yrityksen kannattaisi minuun sijoittaa ja toisinpäin kuinka mahdollinen tuleva työnantaja viestii ja raportoi asioistaan, jotta minä palan halusta hakea työpaikkaa  ja antaa panostani sekä aikaani rahaa vastaan. 

Kuinka työnantaja myy itsensä minulle vai pitääkö vain työnhakijan olla hyvä myyjä omista taidoistani? Työelämä on  tällä hetkellä monella alalla murroksessa, niin eikö se vaadi kaikilta jatkuvaa oppimista ja kehitystä?

Näitä asioita on pohtiessani, huomaan kuinka oikean ratkaisun olen tehnyt että olen opiskelemaan hakenut. Ammatillinen koulutus taustalla on asettanut tiettyjä haasteita opiskeluissa ja juuri tämä kokoajan kiihtyvän oloinen muutos, kyseenalaistaa se että millä eväillä olen menossa kohti uutta. Onko uusi tietoni jo vanhaa? Haluan olla kehityksessä mukana, en jäljessä!

Moni on kuullut varmaan kuullut sanonnan: Mikään ei muutu,  jos mitään ei muuta. Aika hyvin sanottu, kuka ikinä näin onkaan tokaisemaan mennyt. Joku minussakin muuttunut, olen saanut aivan erilaista perspektiiviä käytännön asioihin koulussa.

Olen myös alkanut viime aikoina harkitsemaan jopa jatko-opintoja jotka eivät vielä toissa talvena käyneet pienessä mielessäkään! Ihan vaan siksi, koska uuden oppiminen on kivaa. Toki tarkoitus on nyt päästävä kunnolla työelämään takaisin, koska kaipaan myös sen rutiineja ja (uusia) haasteita. En ole katunut päivääkään sitä, että lähdin päiväopiskelu puolelle, sillä se oli juuri se hyppy pois töistä jota tarvitsin. 

Tämä teksti lienee sitä kuuluisaa tajunnanvirtaa. Vastaus siis otsikon kysymykseen, en ole talviunilla enkä horroksessa, bloggaamisesta ehkä.  Alan  nyt vaan havahtumaan siihen, että opintoni alkavat olla loppusuoralla ja todellakin uudet kujeet edessä päin! Aurinkokin näyttäytyy tänään, todella pitkästä aikaa!  Erinomaista alkavaa vuotta juuri sinulle!

Ps. Julkaisin viime vuonna näköjään 41 postausta. Tavoitteita ei ollut, joten täytyy olla tyytyväinen. Mielessä on kyllä ollut hieman kirkastaa ajatusta siitä, mistä aihealueista haluaisin kirjoitella ja muutenkin tätä(kin) olisi kiva kehittää mutta kaikki aikanaan :)



2 kommenttia:

  1. Samaistun tilanteeseesi. Vuosi sitten oli laitettava blogi tauolle, jotta sai keskittää kaiken kirjoitusenergian graduun. Mutta eihän se mitään, blogi odottaa kyllä. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista

Katso myös nämä